Kuljetukset
Tieverkon kunto ongelmana rekkaliikenteelle Suomessa
Kuva: Pixabay
Valtaosa maaliikennerahdista liikkuu rekkojen kyydissä, mutta teiden kunto heikkenee ja tiestön ylläpidon rahoitus lähivuosina näyttää jäävän riittämättömäksi. Kuljetusten sujuvuus kärsii, mutta kyse on myös liikenneturvallisuudesta. On esimerkiksi arvioitu, että Suomen synkät liikennekuolleisuusluvut Ruotsin lukuihin verrattuna selittyvät myös naapurimaata huonokuntoisemmalla ja turvattomammalla tieverkostolla.
Selkeä enemmistö – yli 80 prosenttia – maaliikenteen rahtitavarasta kuljetetaan tieverkossa. Rautateiden osuus rahtikuljetuksista on nykyään noin 12–13 prosenttia.
”Tieverkon kunto kuitenkin rapistuu, joten siihen tarvitaan tuntuvia lisäpanostuksia”, sanoo Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n toimitusjohtaja Iiro Lehtonen.
”Olisi sitouduttava paremmin tieverkoston korjausvelan poistamiseen ja ohjattava rahaa tiestön ylläpitoon. Nyt rahoitusta ohjataan enemmänkin ratahankkeisiin, tai niin ainakin puhutaan.”
”Nyt kun esimerkiksi Kemiin kaavaillaan uusia metsäteollisuuden investointeja, sielläkin pohditaan junakuljetuksia puutavaran viemiseksi jalostukseen – mutta varmasti uusi tehdas lisää myös puun maantiekuljetuksia.”
Lehtosen mukaan monet nyt suunniteltavat raideinvestoinnit palvelevat suurelta osin työmatka- ja muuta henkilöliikennettä.
”Esimerkiksi ’Tunnin juna’ -hankkeet nopeuttavat nimenomaan henkilöliikennettä. Ei ole tiedossa, että VR:llä olisi aikeita esimerkiksi käynnistää yhdistettyjen kuljetusten kokeilua.”
Määrärahat tiukoilla
Lehtonen on huolissaan parhaillaan käynnissä olevan valtakunnallisen 12-vuotisen liikennejärjestelmäsuunnittelun painotuksista. Suunnitelmassa on tarkoitus päättää Suomen eri liikennemuotojen pitkäjänteisestä rahoituksesta ja kehityksestä vuosina 2021–2032.
”Alun perin suunnitelmassa kaavailtiin tieverkolle vain 39 prosentin rahoitusosuutta, kun taas raideverkolle olisi osoitettu yli puolet määrärahoista. Tähän SKAL sai sentään hiukan muutosta – nyt tieverkon osuus on nostettu 45 prosenttiin – mutta sekin on huolestuttavan vähän.”
”Tien päällä kulkee sekä ihmisiä että tavaraa. Tieverkolle olisi saatava enemmän määrärahaa kuin rautateille”, Lehtonen korostaa.
Tienhoidon määrärahoihin on hiljattain saatu jonkin verran lisäystä, samoin teiden talvikunnossapidon rahoitukseen.
”Teiden talvikunnossapito vaati yhä tehostamistoimia, mutta ainakin ongelma on tiedostettu. On saatu aikaan myös uusi urakkamalli, jossa tienhoidosta maksetaan tehdyn työn eikä varautumisen perusteella”, Lehtonen kiittelee.
Iiro Lehtonen
Kuva: Kimmo Brandt / Compic
Tienpidossa haasteita
Väyläviraston loppuvuodesta 2020 julkistaman selvityksen mukaan tienkäyttäjien tyytyväisyys pääväylien päällysteiden kuntoon on jonkin verran noussut edellisvuoteen verrattuna.
”Silti on vielä paljon tehtävää, ja myös tienpidon valvonta ontuu”, toteaa Lehtonen.
”Tienpitoon tarvittaisiin automaattista valvontaa. Olisi asennettava antureita teillä liikkuvaan kalustoon, jotta saataisiin reaaliaikaista dataa tienhoidosta. Muutamissa tiepiireissä näin on jo tehtykin.”
Alemman tieverkoston kunnossapitovälit ovat pitempiä kuin päätieverkolla, joten pienet tiet ehtivät mennä huonoon kuntoon. Toisaalta alempaa tieverkkoa on kilometreinä paljon enemmän kuin pääteitä.
Vuoden 2020 lopulla Suomessa oli Väyläviraston tietojen mukaan noin 7 400 kilometriä huonokuntoisia päällystettyjä teitä.
Lehtonen arvioi, että tieliikenteen sujuvuuden parantaminen uusilla investoinneilla ja tehostetulla tienhoidolla vähentäisi liikenteen hiilidioksidipäästöjä merkittävästi, jopa 2 – 5 prosenttia.
Nykyistä parempikuntoiset tiet lisäisivät myös liikenteen turvallisuutta.
”Tarvittaisiin esimerkiksi parempia ja väljempiä liittymiä. Isoimmat rekat joutuvat kääntyessään monesti koukkaamaan vastaantulevan liikenteen kaistan kautta. Ahtaita liittymiä olisi parannettava korjausinvestoinneilla”, Lehtonen suosittaa.
Teksti: Ari Mononen
